Quantcast
Channel: Kalastaja kuivalla maalla
Viewing all 80 articles
Browse latest View live
↧

Kommentteja kestävästä kalastuksesta.

October 9, 2018, 11:38 am
$
0
0
Jos ei ole varaa.
Ei kannata uneksia kaukaisista kala-apajista.
Tai jos kalastus ei ole elämys vaan arki.
Arki joka on saalistusta ja tappamista.
Verestystä, perkaamista ja fileointia
Suomustamista, suolaamistaja savustamista
Kun on akku, auton vanha halogeenilamppu ja atrain.
Siipirysä, riimuverkko ja särkimerta.
Katiska, mato-onki, pitkäsiima ja iskukoukku.

Silloin pärjää koko vuoden.

Tarvitaan myös savustupönttö, suolatiinu ja pakastin.
Kutumatikka, pilkkiahven ja rysähauki.
Lahna, särki, säynävä sekä juhannuskuha.
Merroista ravut rikkaille.
Sillä rahalla ostetaan gotleria. Tai kaljaa.

Kun pimenee hauki ja lahna uivat maihin.
Kun on  tyyntä ja tihkusadetta, eikä kuutamo häiritse, niitä isketään pärevasullisen.
Naapurille ja kylille jaettavaksi.
Tuulaskala on mureaa, se kuolee äkkiä ja verestyy samalla.

Kun vesi viilenee siika ja muikku tulevat  matalaan, siika sorakolle asti.
Silloin riittää savustettavaa. Osa pääsee pannulle, osa tiinuun.
Mätimuikusta tulee paras kalakukko.

Mädilla tehdään tili, jos muistetaan.
Ensimmäisiltä jäiltä saa kirveen hamarapuolella kolkkamatikat.
Haukikin saattaa eksyä liian matalaan.
Jos olis rahenuotta  vedettäisiin ruohikkorintaan ruotokala-apaja.

Kirkkaan jään aikaan  merkitään matikan polut.
Ja uitetaan talviverkot.
Kalaa tulee hyvin ensimmäisiltä jäiltä.
Sydäntalven matikankudussa rysä ja  katiska ovat parhaat.
Jos sattuvat kulkureitille.
Mertakin kalastaa hyvin ja pystyrysä. Omatekemät.

Kun kutu on ohi  houkutellaan särjet ryyneillä.
Nostetaan loppuvuoden  purkkikalat muutamasta katiskasta.
Talvinen särki ei maistu mudalle.
 Mielenkiintoista tuo kestävä kalastus.
Hyvin ne perustelevat, asiansa osaavat.
Retkeilevät Kuolaan, Kamsatkalle ja Karibialle.
Suurta rautua tai tarpoonia jahtaamaan.

Kalastus näyttää olevan heille tärkeää.
Ja kalakannoista huolehtiminen.
Hattua nostan ja tuopin.
Haluttaisi  itsekin yhtä  kestävästi kalastaa.
Mutta missä välissä kerkeän.
Asun syrjässä, kaukana kaikesta.

Pyynnit ovat järvessä, katiskat koettava.
Auto on vanha.Polttoaine kallista.
En osaa kieliä, enkä heittää perhoa.

Ulkomaan lennot maksaa.
Ja oppaat, soutajat sekä kalastusluvat.
Tenokin on liian  kaukana, järvi piharannassa.

Jos  lohta haluan Iisalmessa on Prisma.
Ja Pielaveden torilla Rautiaisen Jounin kalatetta
                -lauri- 

Repliikit: Kudos pääosin faktaa tai melkein faktaa. Repliikkejä Ylä- Savon baareista.
Kuvat: Lahnankutuaikaan Pielaveden Vaaraslahdessa 2017 otettuja
↧
Search

Northern guiding seriously

October 16, 2018, 4:11 pm
$
0
0
Perustin yrityksen.
Sen nimi on Northern Guiding Services Lauri. (Piirros:Hanna Mensonen)
Yrityksen  tuotevalikoima käsittää tärkeinä pitämiäni asioita.Tässä iässä ja terveydentilassa en jaksa tyytyä pelkkään puurtamiseen.Kun ei ole pakko.
Tulen tekemään työkseni asioita, joista  nautin ja jotka tuovat minulle mielihyvää. (Kuva:Erik Heiskanen)
Kuten opastamaan bussiryhmiä, muita ryhmiä ja yksityisiä Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa. Pitämään esitelmiä ja kursseja mm sienistä ja arktisista villikasveista.(Piirros: Hanna Mensonen)
Ja tarvittaessa suunnittelemaan kiertoajeluja ja retkiä yhdessä matkanjärjestäjien kanssa.Viikinkimuseo Lofotr voi olla yksi käyntikohde.
Jaan arkeani. Kokemuksiani luonnon kestävästä hyödyntämisestä, omavaraisesta ruoantuotannosta sekä kalastuksesta ja villikasvien, sienien ja marjojen  keräämisestä ja käytöstä.(Kuva :Laura Kamil)
Valaat ovat entisestä elämästäni tarvittaessa  mukana, mutta hyvin leppoisassa hengessä.
(Kuva :Anna Emilia.)
En tietenkään  jaksa tehdä tätä kaikkea yksin. Onneksi meitä on erinomainen joukkio,jonka tavoitteena on tarjota vieraille myös toisenlaisia, minulle outuja luontokokemuksia, niin kuin joogaa ja ratsastusta sekä luonnollisesti  hevosjoogaa Matildan opastuksella.
Ongelmaksi saattaisi tulla, etten ymmärrä yrittämisestä, markkinoinnista, kotisivuista, muusta sosiaalisen  median käytöstä ja sellaisesta paljoakaan. Minulla ei ole riittävästi tarvittavia taitoja. Ei kokemusta. Onneksi on ystäviä, kuten Marinella, joilla on. Ja joiden avustuksella itsekin ehkä opin.

Northern Guiding Services on rekisteröity ja oikea firma kaikkine tarvittavine numeroineen.
Parhaillaan olemme ystäväni Hannan kanssa  suunnittelemassa logoa ja muita kotisivuilla ja muualla sosiaalisessa mediassa tarvittavia piirroksia. En osaa piirtää, mutta toiveiden esittäminen onnistuu.
Valokuvia tulen niitäkin saamaan käyttöön ystävieni ottamina ja heidän gallerioistaan.                (Kuva :Professional photopgraphy Heidi Lepistö)
Vuoden loppuun mennessä pitäisi omat kotisivut ja Facebook sekä Instagram- tili olla käytössä.
Tämän henkilökohtaisen blogini rinnalle tulee yrityksen oma.

Varauksia ensi  vuodelle on jo tässä vaiheessa tullut. Sekä Suomesta että Belgiasta saakka.
Niin, että  syntymäpäivälahjaksi viime elokuussa saamalleni kalenterille on löytynyt käyttöä.
On muuten ensimmäinen kalenterini tällä vuosituhannelle.

Tämänhetkisestä valoisasta tilanteestani olen hyvin  kiitollinen mukana kulkeville, minua rohkaiseville ja tukeville lähimmäisilleni.
Suuret kiitokset ansaitsee myös "Norjan Kela" Nav , jonka kuntoutukset ja neuvonta sekä taloudellinen  tuki mahdollistavat vakavan sairauden jälkeisen paluun työelämään ja yhteiskunnan  tasavertaiseksi jäseneksi.
                     -lauri-

↧
↧

Kanarialla Gisløyalla

February 21, 2019, 11:52 am
$
0
0
Kanarian saarten pienillä saarilla vilkkaimpien keskusten ulkopuolella pienissä  syrjäisissä kylissä tuliperäisessä tuhkamaassa viljellään pientä muhkuraista ja syväsilmuista eli syväitukuopaista mustaa perunaa lajikenimeltään Papa Negra.

Sen satotaso on surkea, se ei sovellu koneelliseen kuorintaa ja se on hyvin ruma. Ja likaisen oloinen. Koneellinen kokolajittelu on mahdotonta. Papa Negra  ei täytä  EU:n laatuvaatimuksia.  Manner Espanjan suurten pinta-alojan kemiallisteknologiset  tehoviljelijät, oikeat ammattilaiset,  eivät Papa Negraa  pelloillensa kelpuuta.  Kuva alla kanarialaiselta sivustolta
Mutta Papa Negra on niinku luomu. Se on osa Kanarian saarten kulttuuriperintöa ja koko maailman tietoisuuteen levinnyt. Onhan siitä valmistettu papas arrugadas eli kanarialaiset ryppyperunat puolestaan trendi. Ryppyperunoiden kanssa nautittava kastike on nimeltään mojo. Lausutaan moho.

Mojo voi olla vihreä, jolloin se on tehty vihreästä paprikasta. Punaiseen mojoon on käytetty punaista paprikaa. Vihreää mojoa tarjoataan kalan kanssa, punaista mojoa lihan. Jos kalaa tai lihaa ei ole saatavilla kyseessä lienee  papas arrugadas vegan
Papa Negraa muistuttavia vanhoja perunalajikkeita löytyy  myös pohjolasta. Suomessa viljellään Lopen  Mustaa ja Kainuun Mustaa, sama tai samantapainen lajike on Ruotsissa nimellä Blå Dalsland Norjassa Svart Valdres.

Punaisista maatiaisista papas arrugadakseen sopivat kaikki epämääräisen muhkuraiset ja syväsilmuiset.

Papas Arrugadaksen suosion ansiosta melkein pohjaan palaneet perunat ovat viimeistä hottia, luksusta.

Kanarialla en ole koskaan käynyt, tuskin  käynkään. Minun ei tarvitse. Kanaria on kotona. Kanaria on  mustissa maatiasperunoista, liiassa suolavedessä ruttuiseksi  keitetyissä. Ja itsekasvatetulla ja kuivatetulla chililä maustetussa mojo kastikkeesta.
Jospa  sitä ensi viikolla jatkaisi Portugaliin.

PAPAS ARRUGADAS:
Ohje:
1.Putsaa perunat huolella, koeta saada myös itukuopat
puhtaiksi ja suurin osa ruvesta pois.
2. Laita perunat kattilaan kylmään veteen, lisää sekaan hyvin
reilusti suolaa, niin että perunat kelluvat kun suola on
liuonnut.
3. Keitä 20 minuuttia kannen alla.
4. Kaada suurin osa vedestä pois , jätä pari senttiä kattilan
pohjalle.
5. Anna kiehua ilman kantta niin että kaikki vesi haihtuu.
Tarjoillaan mojo- kastikkeen kanssa, Niitähän löytyy vaikka millaisia versioita, yleensä säilyketomaatteja ja paprikaa sekä chiliä näyttää olevan ja oliivioljyä, valkosipulia ja viinietikkaa sekä mausteita, pikkuisen sokeria.
-lauri-
 

↧

Tingelitangelipaskaa ja rättejä

February 21, 2019, 11:10 pm
$
0
0
VAROITUS Pitkä avautuminen. 

Kun Norjan posti taannoin teki gallupin missä kysyttiin oletko sitä mieltä, että kaikille ulkomailta tuleville yritysten lähettämille postipaketeille pitäisi määrätä niiden käsittelystä koituva todellinen maksu 88 % vastasi EI.
Samaan aikaan yhtä suuri osa oli erittäin huolestunut ilmaston muutoksesta.
Ihmiset kierrättävät, valveutuvat, osallistuvat ilmastomarsseille, linkittävät uutisia Gretan ilmastokampanjasta, luopuvat muovipusseista ja ostavat luomua. Vähentävät jopa lihansyöntiä. Siirtyvät sähköautoihin.
Suurimpana ongelmana kaikkensa ilmaston hyväksi tekevä kansamme näkee Intian, Kiinan ja muiden Aasian maiden vauhdilla kasvavat päästöt. Nehän rakentavat koko ajan uusia tehtaita ja hiilivoimaloitakin , satoja, ai kauheeta !!!
Ilmastohuolestumisesta huolimatta Kiinasta lähes ilmaiseksi (keskimäärin 0,65e) lähetettävän elektronisen tingelitangelipaskan ja rättien postittamisen haluttiin suuren määräenemmistön toimesta jatkuvan.
Se on ymmärrettävää. Kyseessä on koko kansan halpa shoppailuharrastus. Kiinasta tulee asuinmaahani Norjaan 16 miljoona pakettia tarpeellista tavaraa vuodessa. Siis kolme jokaista norjalaista kohden. Pelkästään Kiinasta.
Hallituksen kaavailema 15e tulli- ja alv-maksu, oikeastaan piilo ympäristövero kaikille ns. kiinapaketeille, tulee onneksi voimaan. Aivan mahtavaa. Seuraamme Ruotsia. Varaudumme kulutusjuhlien jälkeiseen krapulaan.
Meillä on toivoa. Koska itsekurimme ei riitä ja koska meillä on perustarpeita kuten halvalla ostaminen, emme kykene hulluutta lopettamaan. Meidät on siihen pakotettava.
Oikaistakoon vielä sen verran, että kiinalainen halpa elektroninen tingelitangelipaska ja rätit ovat oikeasti erittäin korkelaatuisia ja ne jopa tulevat ajan kanssa perille. Houkutus tilata pilkkahinnalla kotiovelle on täysin inhimillistä ja ymmärrettävää. Hellyttävääkin. Sehän on aarteenetsintää, urbaania keräilyä. Kuin sienestys tai marjastus.
Minua vaan masentaa olla Kiina- kaupan kustantaja, minua vituttaa maksaa 12 euroa siitä että saan lähettää paketin kuivattuja suppiksia sandefjordilaiselle omavaraisystävälleni. Voin siksi hyvin myötäelää joululahjaksi kutomiaan sukkia postittavan kansaneläkeläisen tuskan.
Kun ystäväni Suomesta halusi lähettää normaalia suuremman julisteputkilon postimaksu olisi olllut yli 40e. Sillä hinnalla shanghailainen yritys toimittaisi melkoisen kuorman elektroniikkaa, oletan.
↧

Rajattomuuden ja ajattomuuden puutarha.

March 8, 2019, 11:47 am
$
0
0
Hanne blogista  Saman Otavan Alla haastoi meidät omavaraisbloggaajat  kertomaan millaisia puutarhureita olemme.  Alla hieman selvennystä.

1.Ensimmäiset puutarhamuistoni
Oli 60-luvulta joskus 6-7 vuotiaana, kun poimin pieniä puutarhamansikoita äitini kanssa. Lajike oli pocahontas amerikkalainen pienimarjainen,  nimen olen myöhemmin äidiltä  kuullut. Meillä oli aika iso ala  mansikkaa,mutta  naapurissa oli parempia uutuutena viljelyyn tullutta Senga senganaa. Minusta puutarhahommat olivat tylsiä ja sitäpaitsi  metsämansikat ja mustikat  parempia. Mieluummin olin  metsissä ja sedän kanssa  järvellä kuin puutarhassa.

2. Vahvuuteni puutarhurina
Melkoinen ammattitaito, se on ollut ammattini  17- vuoden ajan. Minulla on ammatillista kokemusta vihannes-  marja-ja koristekasvipuolelta. Kolmesta eri maasta. Norjasta, Islannista ja Suomesta.                                          Olin myös luomupuutarhayrittäjänä Suomessa asuessani. Lepaan  velvoittaa. Valmistuin sieltä puutarhuriksi  1983.
3. Haasteeni puutarhurina:
En ole pysynyt kärryillä kaikesta, uusimmat villitykset ovat kokematta , lajikkeet  ja viljelytekniikat seuraamatta. Olen yhä  jumissa, kolmenkymmen vuoden takaisessa. Sellainen tilasokeus  vaivaa. Minä tiedän !!! asenteeni ärsyttää. Kuvittelun jopa osaavani ratsastaa. Islannin heppa on nimeltään Embla.
4. Unelmieni puutarha:
Unelmieni puutarha on puoliksi villi permapuutarha. Siitä olen blogiini aikoinaan kirjoittanut. Enemmän  täällä 
5. Puutarhakirja pöydälläni:
Ei oo kirjaa pöydällä, kirjahyllyssä  kylläkin perusteokset opiskeluajoilta.. Netistä seuraan  maatiaisasioita sekä Norjasta että Suomesta. Jos joku kirja pitäisi pöydälleni saada, se olisi Eesti pomologii. Mielettömät kuvat siinä 30-luvun teoksessa. Näin opiskeluaikoinani Lepaalla ja siitä saakka on ajoittain tullut mieleen, että pitäisi saada. Kuvaa kirjasta ei netistä  löydy joten laitan tämän.
 6. Kukat, jotka löytyvät aina puutarhastani:
Minulla on vähän kesäkukkia, mutta monivuotsia,kuten  esikoita ja sipulikukkia, tulppaaneja, narsisseja, krookuksia ja erilaisia kelloja niinkun lumikello löytyy. Ensi kesäksi saan hyvältä helsinkiläiseltä  ystävältäni pelargonioita kaikki huoneet ja ulkoalueiden kukkalaatikot täyteen. Puutarhan ja niityn raja on täällä  häilyvä. Tekolammikon viereiseltä  niityltä löytyvät nämä kukkani.


 7. Vihannes/ kasvis, joka löytyy aina puutarhastani:
Talvivalkosipuli Alexandria. Koko ajan on maassa jossain kasvuvaiheessa olevaa.
8.Paras puutarhavinkkini:
Basilikaomavaraisuus puoleksi vuodeksi on helppo saavuttaa. Otetaan näihin aikoihin pistokkaita kaupan luomubasilikoista. Niistä jotka ovat juuri  puutarhalta saapuneet. Tai jaetaan ne  ja istutetaan uusiin ruukkuihin. Jakaminen saksilla leikkaamalla niin kasvi vaurioituu vähiten. Pistokkaat istuteaan kun juuria on reilusti näkyvissä. Sitten vaan kasvatellaan ja latvotaan , niin saadaan syksyyn mennessä metrin korkuinen pensas. Aina vaan latvaversoa poikki ja myöhemmin myös  alempana olevia lehtiä. 


9. Lempipuutarhatyökaluni:

Sen on pakko olla viikate tai sirppi. Sanoisin viikate. Tärkeä työkalu  ketoprojekteja varten ja alitajuntaisen   maskuliinisuuteni ja  itsetunnon  kohottaja haulikon asemesta. En enää metsästä.


10. Mottoni:
Se on ystäväni tekemä haiku tilanteessa, kun olin yhteen asiaan pahasti pettynyt  ja vastoin tapojani konjakkia jo aamusta hieman murheeseen naukkaillut. Siinä sitten unohtui  ottaa sydänlääke, beetasalpaaja ja  verenpainejuttu. Muistin asian  ja otin aamulääkkeen iltapäivällä konjakin kanssa.Ystäväni  halusi tehdä seuraavana päivänä haikusta ristipiston. Hän opetteli tekniikan  netistä . Itäkarjalaisella fontilla syntyi huoneentaulu, joka on niinsanottu allegorinen elämänohjeeni puutarhanhoitoon ja ihan  kaikkeen. 
  
↧
↧

Matka rajattomuuden ja ajattomuuden valtakuntaan.

March 8, 2019, 10:21 pm
$
0
0
Ystäväni Mimir sanoi kauan aikaa sitten onnellisia olevan niiden, jotka näkevät sinne missä ei näyttäisi olevan mitään, mutta voisi olla. Hänen mielestään elämä oli muutakin kuin kokemus ja oleminen olisi tekemisen korkein aste. Mimir kertoi myös energioista ja tasoista ja sellaisista.
Olen yrittänyt pitää islantilaisen ystäväni sanat mielessä viimeiset kolmekymmentä vuotta. Joskus siinä onnistuen. Useimmiten kiire kokea ja halu saavuttaa ovat olleet esteenä. Sekä töissä että kotona ja vapaalla.

Mimirillä ei ollut kiire. Hän oli jo  silloin ja on yhä ajattomuuden ja rajattomuuden matkalla. Niin, että sielu pysyy mukana. Mistähän se senkin oli keksinyt, ajattelin. Sellaisella matkalla ollaan perillä. Ja matkan alussa. Matka on  kohde, matka on päämäärä. Niin ystäväni ihan tosissaan väitti.
Kun olimme syyskuisena viikonloppuna 1985 vaeltamassa  Birkilundurin pienen kylän kioskilta pohjoiseen Mimir pysähtyi kesken patikoinnin tauolle. Vaikka olimme vasta vähän matkaa tulleet. Ja vaikka olisimme aivan hyvin voineet jatkaa.  Djubavatnille ja sen lähistöllä sijaitseville lammille saakka.  Parhaalle niistä  oli  vajaan tunnin kävely.

Mimirille tuli mieleen jokin tapahtuma lapsuudesta tai sitten hän oli nähnyt kaukana raakkuvan korpin, mättäällä kukkivan villitinjamin tai jotain muuta mistä halusi minulle kertoa. Kun on asiaa silloin pysähdytään ja sanotaan se asia.
Ehkä kuulin tutun tarinan Thingvallavatnin jättitaimenesta, joka ei sitten taimen ollutkaan. En muista tarkkaan. Hän tarinoi ymmärrettävällä skandinaaviskallaan rauhalliseen tyyliin ja harvakseltaan, vaikka taatusti näki kuinka kovasti halusin jatkaa. Olin  aikaisemmilla retkillä päässyt raudun makuun, himoitsin lisää.

Kylllä me sinne lammelle aikanaan saavuimme  ja vieläpä  parhaaseen syöntiaikaan. Olin innoissani kun kalaa tuli. Sain kookkaita rautuja ja upeita paistitaimeniakin  ja syönti tuntui kiihtyvän. Sain enemmän kaloja kuin Mimir. Abu röding oli varsinkin rautujen mieleen. Yhtäkkiä Mimir sanoi, että  lammen pitäisi nyt levätä. Pidetään mekin tauko, keitetäänpäs  kahvit.
Minua harmitti, olin ärtynyt. Miksi ihmeessä keskeyttää. Vielä hyvässä lihassa olevat  herkulliset  mätikalat arvokkaine lasteineen olivat syönnillään. Minun ei  tehnyt mieli kahvia.

Trangiaa huolella viritellessä meni oma aikansa, Veden kiehuminen  kesti liian kauan, Ja sitten piti  sivusta seurata kun Mimir hitaasti hämmentäen sekoitti kiehahtanutta kahvia variksenmarjan kuivuneen juuren pätkällä. Piti kaikessa rauhassa odotella että kahvinporot painuisivat pohjaan.

Kahvittelun ja harmaasammalikossa loikoilun jälkeen Mimir  pakkasi  myrskykeittimensä, nyöritti vanhat  vaelluskenkänsä ja nousi . Minä olin  ollut aikoja sitten valmis.

Jätimme varman kalapaikan ja läksimme seuraavalle lammelle. Kävelimme pari kilometriä pienen tunturin taakse tai ainakin sellainen mielikuva minulla on. Se ainakin on varmaa, etten silloinkaan ymmärtänyt ystävääni. Miksi poistua rautukeitaalta.
Sinä päivänä ei kala enää syönyt, saimme vain muutaman  kääpiöityneen. Mimiriä se ei tuntunut harmittavan. Minua kiukustutti. Kun emme voineet jäädä. Kun piti jättää varma saalis.

Paluumatkalla Mimir esitteli lapsuuutensa leikkipaikat, korppien valtakunnan ja sen toisen maailman, minulle käsittämättömän. Kävimme kurkkaamassa maanalaisia voimia  myös minun koettavissa olevia.  Oikea  toinen maailma  avautuisi kun en hätäilisi, kun olisin siihen valmis.

Mimirin  hitaasti itäneet ajatukset ovat alkaneet kasvaa, mennä tajuntaani, kukkia. Siihen on tarvittu vuosikymmeniä, entisen  loppu ja uuden alku. Hiipuminen ja toipuminen. Sattuneesta syystä rauhoittuminen. Maailmani supistuminen  ja avartuminen. Maailmani, joka Islannin sijaan sijaitsee nyt Pohjois-Norjassa. Maailmani joka on turskan ja valaiden valtakunta. Sinne pääsee kiirehtimättä. Matkalle melkein menneeseen. Minulta voipi kysellä miten.
                                                                 -lauri-






↧

Rakkaudesta, ystävistä ja isomaltsastakin

March 25, 2019, 3:31 am
$
0
0
 Matka
Olin viikonloppuna matkoilla. poissa saareltani ja poissa kotoa, poissa  maailmastani, Olin verkostoitumassa naapurikunnassa saakka. Ihan työmatkalla vuonojen ja vuorten toisella puolella. Olin ystävieni luona. Se oli ihanaa.
Ystävät
Ystävälläni  on maatila. Perheessä on hevosia, aasi, sikoja, kissa  ja koira. Siellä on myös toinen, alkutalvesta Suomesta  sopivasti pahimpaan rajumyrskyyn saapunut. Hänkin on ystäväni
Alkutalvesta saapunut sanoi mulle eilen näin.
Kun joku rakastaa sinua ja kun sinulla on joku tietty tärkeä  maapaikka missä kasvaa tai missä kasvatat  rakastamaasi kasvia, voit saavuttaa ikuisen elämän. Edellytyksenä on, ettet koskaan ajattele omaa kuolemaasi.
Kasvini on isomaltsa, joku minua rakastaa , opettelen olemaan ajattelematta omaa kuolemaani, elämän rajallisuutta.
Muuten,  ystäväni Vesteråleniin tervetulleeksi toivottanut talvimyrsky ei sitten vienytkään tallin loimivaraston kattoa mukanaan. Lähellä kasvanut suuri raita nappasi sen oksistoonsa.
Yhdessä
Olin  viettämässä iltoja  iltaisin ja   tutustumassa uusiin ihmisiin ja maisemiin päivisin. Olin tekemässä ja nauttimassa hyvää ruokaa ja keskustelemassa. Olin oppimassa uutta. Matkani, opintomatkani ja työmatkani oli odotettua vaihtelua  eikä se minua paljoa jännittänyt. Olin ystävieni kanssa yhdessä.

Yhdessä on yhteys ja yhdessä on hyvä olla. Yhdessä ymmärtää enemmän ja yhdessä viisastuu. Yhdessä voi laittaa ruokaa ja käydä kirpputorilla löytämässä aarteen kuten ruokkikermakon. Aina välillä on hyvä olla yhdessä  jos ei aina voi olla. Tai jos ei halua.
Rakkaus 
Rakkaus on pitkämielinen ja rakkaus on aika paljon. Rakkaus on vaikka mitä ja Rakkaus on kaikki. Vuorisaarnassa Rakkaudesta on kerrottu oleellinen. Siihen ei ole paljoa lisättävää eikä siitä pois otettavaa. Rakkauden saa kirjoittaa isolla.
Rakkaus luontoon
Meidän yksityisessä ideariihessä  erään omavaraispariskunnan kanssa pohdimme matkailua, opastusta, hapatusta  ja  juurileivontaa. Sekä volgan sientä eli kombuchaa ja Kimchin tekoa. Sen lisäksi keskustelimme myös  luonnosta  ja rakkaudesta luontoon.
Rakkaus luontoon ei ole omimista eikä rakkautta omaan rakastumiseen. Rakkaus on enemmän. Rakkaus on syvempää.  Rakkaus ymmärtää. Rakkaus on avara ja  rakkaus on yhtä. Rakkaus kysyy luvan ja rakkaus kiittää. Rakkaus ei hätäile. Luonnossa ei hätäillä.
Me olemme hyväosaisia. Täällä on pohjoista pakuria, sieniä, marjoja, mahlaa ja kasveja. Sekä rautuja tunturijärvissä. Maukasta merilevää rannat täynnä. Yhden nimi on suomeksi  viuhkavuotakelppi. Viuhkavuotakelppi kuuluu lapakelppeihin.

Saat aina  luonnosta sen mitä tarvitset. Saat sen mitä sinulle kuuluu. Kun on sen aika. Kysythän kuitenkin  luvan ja kiität. Se on Rakkautta.
Ihmisrakkaus
Ihmisten välisen rakkauden pohdiskelussa aika pysähtyy tai unohtuu. Sydämen avara tila siis sydäntila ja rakkauden eri muodot vaativat oman aikansa. Deadlinea ei ole. Jos menee liian vaikeaksi on hyvä muistaa  että ihminen on osa luontoa
Viisas ystäväni, neuvojani ja johdattajani jos niin voi sanoa ja niin voi sanoa, sanoi minulle ilmeisesti  rakkauden pyyteettömyydestä.
Muista olennainen rakkaus itseäsi kohtaan
Rakkaus itseä kohtaan on eri asia kuin itserakkaus, oletan . Ymmärsinköhän oikein. Pitänee kysyä seuraavalla kerralla.
                          -lauri-



↧

Petos

March 27, 2019, 5:03 pm
$
0
0
Tämä ole reilua.  Näin ei tehdä.
Tunnen syyllisyttä kun en tälläkään kertaa peräänny.
Vieraani haluavat paistettua rautua.
Lähiruokaa.
Otan molemmilta puolilta oranssiksi maalatun lusikkauistimen. Laitan leikarit sekä ala-että yläreikiin. Alhaalle olevaan  sidon kymmenen senttiä pitkän tapsin.
Sen ympärille nyöritän  kirkkaanoranssinpunaista villalankaa. Samaa sävyä kuin värikkäimpien rautujen alakyljissä ja vatsassa. Usko patenttiini on vahva.
Tapsin päässä on pieni väkäsellinen koukku. Koukussa on väkäset myös selkäpuolella. Kalan iskiessä ne uppoavat kitalakeen tai  muualle suun sisäpintaan ja varmistavat kiinnipysymisen. Mikään ei harmita niin paljon  kuin saaliin karkaaminen. Ja kalalle aiheutunut turha kipu. Kalat tuntevat kipua. Mutta eivät pitkään. Nopea tainnutus  ja verenlasku. Kaikki on ohi sekunneissa.
Siima on erikoisvahvaa nollaviistoistaista  ja kestää hyvin pienet kalat aina kolmeensataan grammaan saakka. Suurempia  harvoin tulee.
Vapa on hankittu Essolta. Halpa setti, mihin kuuluu kaupantekijäisenä siimaa ja kolme pilkkiä. Se on aivan yhtä toimiva kuin  kolme kertaa arvokkaammat. Paitsi että yksi pilkeistä on surkea. Jos ostaisin merkkipilkit paketin hinnalla saisin vain kaksi. Pilkkijakkarassani on mukana hätävara. Pihlajakeppi siimaa ja pilkki. Sekin on käyttökelpoinen, mutta ei yhtä herkkä.
Haen kellarista syksyllä kerättyjä matoja. Talven aikana ne ovat pulskistuneet vanhoista lehdistä ja muusta orgaanisesta ja ovat nyt  houkuttelevan sopivankokoisia, punaselkäisiä ja elinvoimaisia. Matojen lisäksi tarvitsen  haisevaa oranssia keinomassaa tai pallukoita. Myös valkeita kärpäsen toukkia on hyvä olla mukana.
Puuroriisi on parasta. Sitä kun laittaa kairanreikään se  vajoaa sopivasti hajaantuen ja asetttuu pohjaan  tasaisemin kuin pitkulaisempi Uncle Bens tai Basmati. Basmati haisee tai tuoksuu. En osaa sanoa kumpaako. En ole aivan varma, etteivätkö kalat sitä hajua vierastaisi. Jasmiini ei tunnu sopivan arktiselta.  Riisiä kuitenkin tarvitaan. Sitä vasten kirkkaassa vedessä uivat kalat erottuvat paremmin.

Ajan  Ryphaugenin  puutarhan vadelma- ja mansikkapeltojen  ohi leirintäalueen parkkipaikalle. Katson etelään  ja jätän selkäni  takana olevat  kolmisenkymmentä mökkiä, huoltorakennuksen ja asuntautoille varatun parkkipaikan sekä siihen kuuluvat  sähkötolpat huomioimatta.  Olen tunturilaakson syrjäisellä erämaajärvellä .
Grillipaikan edessä kahdenkymmenen metrin päässä parkkipaikasta on sopivasti  vettä ja pohjassa suuria kiviä. Niillä tienoilla minä kesällä rikoin jalkapohjani.  Astuin rikkinäiseen pulloon. Hotelliyöni meni päivystyksessä. Pyhä järveni haluaa hyvittää, tiedän.  Vaikka pullo ei ollut sen vika. Vaan jonkun kusipää, idiootin, typeryksen heittämä.
Kairaan sopivin etäisyyksin  puolenkymmentä reikää  seitsemänkymmentäsenttiseen jäähän. Vettä on metrin verran. Sitten poistan jääsohjot reikäisellä pilkkikauhalla. Lopuksi kaadan riisiä reikiin. Riisin pöly samentaa hieman, mutta ei häiritsevästi. Pian pääsen jäänalaiseen.

Otan pilkkivapani esiin. Rauhallisesti. Minulla ei ole kiiire. Kalassa ei saa olla kiire.  Kysyn  järveltä luvan ja saan vastauksen. Olen valmis. Olen varma.

Laitan koukkuun haisevan pallukan. Sen jälkeen pujotan madon, niin että punainen pääpuoli tulee lähelle väkäskoukun  kärkeä. Lopuksi koukkuun  menee kärpäsen toukka.
Vapa tuntuu kädessä hyvältä, herkältä. Olen riisunut rukkaset, minulla on vain kynsikkäät. Oranssi pilkki liikkuu kuin kala. Kuin itsevarma aluettaan puolustava  värikäs urosrautu. Olen rautu.

Tapsi on sopivan jäykkä ja takaa, että koukku liikkuu rauhallisemmin kuin itse pilkki. Villalanka paitsi houkuttelee myös kannattelee  ja saa syötin näyttämään leijuvalta ötökältä.  Liikuttelen ja tärisytän vapaa. Teen juuri sellaisia liikkeitä kuin pitääkin. Petollisia ja kutsuvia. Kiimaisia ja  agressiivisia, nälkäisen näköisiä. Perustarpeiden mukaisia Välillä rauhoitun kuten rautukin tekisi.

Niillä  ei ole nälkä. Ne uivat ohi välinpitämättöminä. Syötti ei kiinnosta .Uusia ilmaantuu näkökenttään.  Kokonainen parvi. Näen muutaman  parisataagrammaisen.
Jatkan  houkuttelua. Tunnen vastapuolen. Minä tiedän.

Aikansa uituaan yksi hyökkää. Nostan pilkkiä ja varma saalis karkaa kalan ulottuvilta. Rautua harmittaa, luulen. Se ei osunut. Se iski ohi ja ärsyyntyi.

Nostan pilkin vähäksi aikaa ylös vedestä. Lasken takaisin. Yksi on kiinni ja muu parvi paniikissa. Nostan kaloja jäälle, tainnutan ja verestän. Kaikki arktiset sävyt ovat  näkyvissä. Jotkut ovat kirkkaita, toiset tummempia, muutamien vatsa on verenpunaisen ja oranssin väliltä. Toisten lähes hopeinen. Vuotanut veri  värjää kala-asetelman alustan.

Lopetan kesken kiihkeimmän syönnin. Minulla on tarpeeksi. Kerään saaliin ja pakkaan vehkeet. Laitan kalat siististi suuruusjärjestykseen ja vanhan pihlajavapani rekvisiitaksi. Otan kuvan albumiini. Kiitän järveä.
Illalla on aika pyytää anteeksi. Järjestää juhlat. Peijaiset kauniin kalan kunniaksi.

                                                                   -lauri-




↧
Search

Valkoinen hevonen

April 8, 2019, 1:38 pm
$
0
0
Ensimmäinen kerta.
Kohtasin valkoisen hevosen
Olin sen aiemminkin, sitä näkemättä, monta kertaa nähnyt.
Vaikka hevonen oli valkoinen, ei se minulle silloin erottunut.
En minä ole hevosihmisiä.
Valkoinen hevonen.
Valkoinen hevonen on kaunis ja näyttää hyvältä kuvissa.
Varsinkin ratsastajan kanssa.
Valkoinen hevonen on viisas ja hevosen tavalla älykäs.
Valkoisessa hevosessa on hyvyyttä, valkoisessa hevosessa on energiaa.
Valkoinen hevonen  eheyttää, valkoinen hevonen parantaa.
Valkoisen hevosen kanssa.
Valkoiselle hevoselle pitää selostaa asioita.
Kertoa mitä valkoiselta hevoselta näkymättömissä tapahtuu.
Jos pelkäät valkoista hevosta,sekin pelkää sinua. On arka.
Yhteyttä ei  synny, kosketus jää puuttumaan.
Vaikka olisit sen lähellä, vaikka  sillä ratsastaisit.
Toinen kerta.                                                                                                                                          
Valkoisen hevosen nimi on  Zaner ja minä olen sitä silittänyt.
Olen Zanerin  kanssa poseerannut, sitä ihaillut,  sille jutellut.
Zaner on minua nuuhkinut, minut lähelleen hyväksynyt.
Zaner on seurannut, kun olen ulkona ystäviäni kanssa kahvia juonut,  ja  Bostonpullaa syönyt.
Olisipa  minulla ollut mukana sopivat kengät.
Kolmas kerta.
Lääkäri sanoi, että minun on varottava.
En saisi kaatuilla, itseäni kolhia.
Rintakehääni satuttaa.
Niitit voivat irrota ja rintalasta murtua.
Taidan ottaa riskin.
       -lauri-
Kiitos kuvista, hevosopastuksesta ja mahtavasta päivästä Tiu, Lotta  ja  Reetta. Kiitos Zaner, Hilmar, ja Faro sekä muut eläimet.
↧
↧

Lukemisesta ja kalastuksesta ja muusta

August 6, 2019, 8:00 pm
$
0
0

Tänä kesänä en ollut kalastanut.
Järvellä aurinkoisina  öinä vieraillut.
Tulilla puron suussa istunut.

Oli ollut muuta tekemistä.

Muuta tekemistä oli valaat, linnut ja semmoiset.
Muuta tekemistä oli puutarha ja sen turhaan taakaksi ottaminen.
Muuta tekemistä oli itse tehdyt murheet sekä läheisten huoli 
Muuta tekemistä oli  muiden niistä syyttely.

Väsyminen on muuta tekemistä.
Tärkeänä olo on muuta tekemistä.
Sekä korvaamattomuus.

Vaikka en kalalla käynyt.
Järvellä vieraillut.
Se oli tallella,

Kaksi viikkoa sitten oli aika.
Kaksi viikkoa sitten oli aikaa

Kuljin lakkasuon poikki.
Pitkospuita pitkin.
Kuusikon läpi.

Join purosta.
Tein  tulet ja ongin.
Olin.

Kaksi viikkoa sitten menmimme poikani kanssa, vaatteeni alkoivat haista savulle.
Viikko sen jälkeen rakas ystäväni sai elämänsä ensimmäisen raudun. 
Kolmannella kerralla menin ensimmäistä  kertaa yksin.

Otin mukaani kirjan.
Juuri lahjaksi tekijältä saadun.
Sen ensimmäisellä sivulla luki.

Iloa ja onnea matkallesi


Vielä näkee lukea keskellä yötä. Nuotion loimussa kahvitauolla. Kalassa ollessa. Tässä kirja, jolle löytyi heti paikka minun repussa. Johdatusta ihmisiin ja hevosiin, kalastukseenkin ja elämään ja ... lukekaa itse.
Nuhraantukoon ja haiskoon savulle. Olkoon mukanani.
Kiitos Suvi

Tällaisen sain kun en olisi millään malttanut keskeyttää lukuhetkeä, lopettaa loikoilua. Enkä mennä onkimaan. Tajusin, ettei minun aina  tarvitse. Meritaimen 1,3 kiloa :)



Kirjasuositukseni on Suvi Suur-Inkeroisen  Tunne Yhteys.
"Tämä kirja kertoo oppimisesta, poisoppimisesta, armollisuudesta ja inhimillisyydestä ja siitä miten voimme olla keskeneräisiä ja silti valmiita "



↧

Nokipannusta

August 11, 2019, 3:38 pm
$
0
0
Kahvipannuista kaikkein elämyksellisin on nokipannu.
Nokipannu on sellainen kuparinen, jolla keitetään erämaassa nokipannukahvit.
Ensin kävellään tai siis vaelletaan erämaahan, ainakin sinne saakka missä muut eivät häiritse.
Omaan paikkaan, missä  saa olla yksin tai omiensa kanssa ja nauttia luonnon rauhasta.
Kaikista parasta olisi jos se paikka olisi näennäisen vaikeasti  tavoitettavissa.

Kun ollaan saavuttu omaan  nokipannukahvinkeittopaikkaan tehdään  nuotiokehä
Kahvipannuun  haetaan raikasta  vettä lähellä solisevasta purosta.
Kivistä asetellaan nuotiokehän sisälle  nokipannulle sopiva keittopaikka.
Sitten tehdään tulet, pannu laitetaan tulille  kivien varaan ja seurataan tarkkaan.
Kun vesi kiehuu pannuun laitetaan kahvinporot eli pöönat.
Mielellään juhlamokkaa.

Kun kahvi on kiehunut hetken, nokipannu siirretään nuotiokehän reunalle.
Sellaiseen paikkaan missä kahvi ei jäähdy, mutta ei myöskään kiehu.
Liian pitkään kiehunut kahvi on kitkerää ja juomakelvotonta, 
Kahvin  alkaessa selkiintyä, porojen painuessa pohjaan, otetaan repusta kuksat.
Nokipannukahvi juodaan aina puisesta kuksasta, ei koskaan muovisista kupeista.
Kuksan poronluukahva ja lapinvisainen kuppiosa ovat  suotavia.

Meillä ei ole erämaita, meillä ei ole luonnollisia havumetsiä.
Ainoastaan tiheitä tunturikoivikoita, pajukoita sekä  havuisia vieraslajeja istutusalueilla
Puroja kyllä löytyy  onhan vuotuinen sademäärämme  yli tuhat millimetriä.
Onneksi on muutamia nuotiopaikkoja metsätien reunamilla ojien takana.
Sinne voi kivuttomasti rakentaa autenttisen  erämaavaikutelman.
Savu saa leijailla  tunnelmaa pehmentämässä,  sitkankuuset  pidetään tarpeeksi kaukana taustalla.
Kolmessakymmenessä vuodessa laakson puupeltoon muodostunut erämaanomainen paksu sammalkerros takaa aitouden. Suomessa sellainen syntyy sadassa vuodessa.
Sienet , kalat, marjat ja yrtit, siis mitkä tahansa luonnonantimet ja niiden sadonkorjuussa tarvittavat välineet  asetellaan mukaan hillitysti.

Ei hemmetti, aivan liian hankalaa. Jos ne ei muuten usko että osaan. Jos ne ei muuten tule villiruokakurssilleni sieniä ja marjoja poimimaan  ja kaloja narraamaan, niin antaa sitten olla.
Minulla on ainakin  jumalattoman  suuri 28 hengen kuparinen joutsenkaulainen tinattu  nokipannu.

Se tuli hankittua  reilu vuosi sitten, kun  halusin pitkittää sättäilyä pannua kirpparilla esittelevän kanssa. Olin hänestä erittäin innostunut. Sovimme hinnasta ja  pannu vaihtoi omistajaa.
Toissapäivänä sen  ensiksi nuotiossa tuntikausia polttamalla  nokesin. Sitten oli synttärikahvien keittämisen  aika.
                                                   -lauri-







↧

Lill-Babs ja sillivalas

August 16, 2019, 2:43 am
$
0
0

Siihen aikaan kun Lill-Babs sillivalasta paloitteli maailma oli muuttunut.
Tromssa oli yhä pohjolassa, mutta ei enää Pariisi.
Silta oli rakennettu ja saaren rauha mennyttä.
Venäläiset emigrantit kuolleet.
Kauppahuoneet kadonneet
Hylkeitä  vielä länsijäiltä ja valaita lähivuonoista jahdattiin, mutta jääkarhu oli rauhoitettu.
Turkismetsästäjät olivat  maissa.
Kukaan ei talviaan huippuvuorilla viettänyt.
Turkiksia ja jääkarhun poikasia kaupunkiin keväällä tuonut.
Siihen aikaan kun Lill-Babs sillivalasta paloitteli maailma oli muuttunut.
Tromssa oli muuttunut.
Kalastajien rahoittamaan satamaan oli liikaa  huviveneitä änkäytynyt
Niinkuin se niiden satama olisi.
Rauhallisille kaduille oli liikaa autoja elämänmenoa häiritsemään tullut.
Siihen aikaan kun Lill-Babs sillivalasta paloitteli ei ollut etsittävää.
Kaikki löydettävät mantereet ja väylät oli jo aikoja sitten, ennen sotia, löydetty.
Löytöretkeilijät vuosikymmeniä sitten  kuolleet.
Vain muutamia mukana olleita kansipoikia oli hengissä.
Ølhallenissa heitä  sai kaljat tarjoamalla kuunnella.

Siihen aikaan kun Lill-Babs sillivalasta paloitteli saatiin museo.
Pohjolan Pariisin ja arktisen loisto siirrettiin sinne.
Hajuineen ja täytettyine hylkeineen.
Sekä sankareiden henkilökohtaisine tavaroineen.

Siihen aikaan kun Lill-Babs sillivalasta paloitteli, valaita  vielä metsästettiin.
Jättejä paloiteltiin ja öljyä keitettiin.
Viimeisiä aikoja vanhasta muistista elettiin.

Arktisen muistoa kunnioittaen juhlat  järjestettiin.
Entisen elämän, vanhan Tromssan , hautaanpanijaiset.
Viimeisiksi  jääneet.

Kulkueessa oli traktorin lavalla täytetty jääkarhu.
Skjelnanin valaanpyyntiasemalla Ruotsin  Lill-Babs.
Paloittelemassa vasta ammuttua ja maihin rahdattua sillivalasta.

Minimekossa ja korkokengissä.
Niinkuin esikuvansa Twiggy tapasi olla.
              -lauri-








↧

Poltetaan Amatson- Kumpi polttaa puhtaammin Suomi vai Norja

August 22, 2019, 10:54 pm
$
0
0
Retkeilyyn kuuluu eränuotiolla grillattu lihaisan maukas makkara.
Saunan jälkeen pitää syödä sinistä lenkkiä, kunnon sinapilla.
Joko paistopussissa kiukaalla  hautunutta.
Saunan uunissa kypsynyttä.
Tai  ulkona nuotiolla paistettua. Ritilässä tai kepin  nokassa.
Makkara on hyvää, Suomessa osataan tehdä kunnon makkaroita.
Norjalaiset eivät osaa.

Aamupala tarkoittaa pekonia ja munia.
Pekonin kuuluu olla laadukas ja rapea.
Norjassa osataan, täällä on tietämys.
Tarjolla  on 20 eri nimikettä mistä valita.
Metsäpekoni, jahtipekoni, eräpekoni, tähtipekoni.
Ja kuusitoista muuta.
Jokaiseen aamun avaukseen.
Valkea liha on terveellistä.
Siis kalkkuna ja broileri.
Keho saa valkuaista, mutta rasvaa vain vähän.
Kannattaa siirtyä valkoiseen lihaan, ainakin kerran viikossa.
Olokin on kevyempi.
Kuulema se on ilmastonkin kannalta parempi.

Kumpi on parempi kinkku vai ribbe.
Ribbe on rasvainen siankylki mikä jouluksi norjalaiskodeissa uunissa haudutetaan.
Joulu ei ole joulu ilman ribbeä.
Nahan on oltava rapea ja suussa  mureneva.
Taitava paistaja pelastaa pyhän juhlan
Oikea kinkku on kotimainen.
Viljapossua mielellään. Rypsikin käy.
Kinkku ei saa olla liian rasvainen.
Vaan sopivasti.
Kinkun paikka on keskellä pöytää.
Kovasti yrittävät  Tanskasta huonoa laatua rahdata. Lidl myy saksalaista.
Kunnon suomalainen ei sellaista  moskaa osta.
Vaan Atrian.
Mitä pallollemme oikein tapahtuu ?
Meinaako se tuhoutua?
Amatson palaa niinkuin se on muinakin vuosina viimeiset 15 vuotta palanut.
Tuore uutiskuvakin on 15 vuotta vanha, mutta se herättää.
Tällä kertaa Amatson palaa pikkuisen enemmän ja näkyvämmin.
Amazon palaa kiusallisen näkyvästi.
Tenniksenpelaajat ja filmitähdet huolestuvat.
Ja me muut siinä samalla.

Kohta on tukikonsertin  paikka. Pitää järjestää Amatson Aid.
Lieneeköhän sir Bob Geldoffilla kiireitä ?
Bono ja Boss eivät hekään ole mitään pitkään aikaan julkaisseet.
Olisiko aika.

Onneksi Brasiliassa on presidenttinä joku kusipää jonka piikkiin tämän homman voi laittaa.

39-1 Suomessa
39-1 Norjassa
Elaïnten rehuksi tuodaan 39 kiloa soijaa henkeä kohden vuodessa.
Juuri sieltä missä nyt palaa.
Amazon palaa, jotta me saisimme aamupalamme , kinkkumme , ribbemme, nugettimme, leikkeleemme ja erämakkaramme.
Jotta norjalaiset saisivat läskipannukakkunsa.

Jotkut  ne syö soijaa soijana. Tuontisoijaa. Soija ei kasva Suomessa.
Kummallista touhua rahdata  ruokaa toiselta puolen maapalloa.
Sitä kuluu kokonainen kilo vuodessa. Siis henkeä kohden.
Prosessoitu teollinen ja lisäaineita täynnä oleva ei voi olla terveellistä
Makukin on vieras, koostumus outo.
On olemassa muitakin kuten seitani. Keinotekoinen kinkku.
Herne on  proteiinina. Härkäpapu lihasuikaleina ja kaura nyhtönä sekä kermana.
Miksi mennä sotkemaan. Järjestyksiä muuttamaan. Kaikki kumoamaan.
Mieluummin vehnä pullana, herne keittona, kaura puurona, hamppu hirsiseinässä riveenä  ja kinkku kinkkuna.
                                                      -lauri-



↧
↧

Kolmipiikki

September 2, 2019, 12:23 am
$
0
0
Eilen olimme kalassa.Heti laakson lammelle tultua sain taimenen.Sen suusta tippui pieni kala, kolmipiikki. Tutkin saaliini saalista.Sen värejä, muotoja, hajua.Melkein maistoin, nuolaisin.
Kolmipiikki antaisi kuoltuaan arvokkaan vihjeen taimenien tämän hetken ravinnosta. Mitä ne just nyt syövät. Millaiseen vieheeseen tarttuvat. Ehkä saisin suursaaliin.Olisikohan vaatimattomassa muutaman uistimen pakissani sopivia ? Onkohan muilla perhoja jotka näyttävät kolmipiikiltä ?Millainen kastemato on paras ? Punainen vai vaalea ns savimato.Miksi minä en ole tähän ikään mennessä opetellut sitomaan perhoja. Tai heittämään perhoa. Jos olisin minulla olisi taatusti kolmipiikiltä näyttäviä.
Mutta silloin minulla pitäisi olla myös perhovapa ja kaikki muut varusteet. Sellaisten vermeiden kanssa olisi hankala tulla tiheän sitkankuusion ja tunturikoivuryteikön läpi järvelle. Sitäpaitsi rantoja reunustavat pajukot. On sittenkin parempi tyytyä teleskooppisettiin, halpaan.Huoltoasemalta ostettuun ja vanhoihin varusteisiin jotka mulla on.Mietin hetken ja päätin pitäytyä vanhassa.Olin jo kysynyt lammelle tultua voinko täällä kalastaa. Vastauksen saanut.
Taimen saatuani esitin toiveeni"Antaisitko savustettavaa, luovuttaisitko muutaman kalan. Jos sen oikeaksi koet. Tapahtukoon kuitenkin sinun tahtosi, ei minun."
-lauri-

↧

Helsinki

September 30, 2019, 1:02 pm
$
0
0
Olen tavannut satoja  kaskelotteja. Ne tunnistaa pyrstöistä. Jokaisella on erilainen.
Kaskelotin pyrstö on kuin ihmisen sormenjälki.
Helsingin meressä ei ole kaskelotteja. Ei edes pieniä valaita, pyöriäisiä. Vaikka menisi laivalla kaupungin edustalla sijaitseville saarille. Valaat ovat tosi mielenkiintoisia. Mutta ihmiset paljon enemmän.
Kauppatorin tutulla kalakauppiaalla on myynnissä Norjan lohta. Lohi on kasvanut minun kotivuonossa nimeltään Gavlfjorden . Se on teurastettu naapurikunnan lohiteurastamossa. En tykkää lohialtaista. Ne pilasivat vuononäkymäni  ja limoittivat rannat.  En osta norjalaista kasvatuslohta vaan savustettuja Torniojoesta pyydystettyjä nahkiaisia. Niin olen tehnyt joka syksy. Kymmenellä eurolla kolme pientä.

 
Hakaniemen hallista saa parhaat kalaherkut. Kuten savustettuja katkarapuja, Lindströmin  punaisia lohipihvejä  ja graavisuolattua siikaa. Myös sinipallasta löytyy ja se on melkein yhtä hyvää kuin  Norjassa  savustamani.
Joka päivä tai siis ainakin melkein, menen puukkokauppiaan kojulle ja ihailen kolmensadankuudenkymmenen euron käsityönä tehtyä puukkoa. Sen terä on samannäköinen kuin kalliin japanilaisen keittiöveitsen. Ennen kotiinpaluuta ostan Marttiinin tai Iisakki Järvenpään hiiliteräksisen. Halvimman.
Raitiovaunusta ne käyttävät ekokampanjassaan nimitystä Spåra spora. Se onkin melkein kuin eläin  joka luikertelee  pitkin katuja jättäen  vain pienen hiilisen jalanjäljen. Rakastan ajella linjoilta toiselle ja  katsella ihmisiä. Sekä voimistuvaa ruskaa.
Jos haluaa elää omavaraisesti tai ainakin herkullisesti  voi mennä  keskuspuistoon ja poimia haavanpunikkitateja, Tai onkia Hiltonin rannasta ahvenia tai pyydystää jigillä kuhia. Toreilta ja halleista saa halvalla luita, ruotoja ja  luomua.
Hakaniemessä  kuulin lihakauppiaalta kuinka hän  oli  lapsuudessaan parantunut sitkeästä flunssasta luuliemen avulla. Äiti juotti sitä joka aamu. Minä puolestani kerroin hänelle ystäväni reseptin luuydinkeiton valmistamiseen.  Ensiksi luita keitetään valurautapadassa viisi tuntia pienellä  avotulella siten että kansi on auki ja savuaromi pääsee keittoon . Tulta on koko ajan vahdittava. Keiton  valmistuttua nautitaan alkuruoaksi lientä ja  pääruoaksi luuytimiä. Jälkiruoka on puolukkahillo.
Kaksi viikkoa on sopiva aika Helsingille. Paitsi eläkkeellä ollessa. Silloin täällä voisi asua pysyvästi. Ja kerätä Kumpulan opiskelija-asuntojen  pihoilla olevista tyrneistä  vuoden c-vitamiinit. Ne taitavat muuten jäädä poimimatta.
                 -lauri-





↧
Search

Mounan kanssa Narvikiin

October 7, 2019, 2:29 pm
$
0
0
Arctic Circle Train junan matka Tukholmasta Narvikiin kestää 16 tuntia.
Junassa on ravintolavaunu.
Kahvin ostajalle tarjotaan santsikuppi ilmaiseksi.
Wifiä ei  ole.
Nettiä ei  sillä reitillä tarvita
Ruotsin rautateiden SJ:n sopivan paksu julkaisu Kupé on kaikkien luettavissa.
Tuorein numero oli koko matkan ajan minun.
Sain sieltä seuraa. En ollut yksin.
Seuralaiseni oli  aivotutkija Mouna Esmaeilzadeh
Alkuvuodesta 1983 joukko iranilaispakolaisia pyrki Turkkiin.
Pakkasta oli  vuorilla 20 astetta, lunta pyrytti.
Kylään saavuttuaan vanhemmat luulivat tyttärensä kuolleen.
Hän ei hengittänyt. Oli kylmennyt.

Kylän naiset riisuivat kolmivuotiaan.
Laittoivat ammeeseen.
Ei lämpimään, vaan  kylmään veteen.
Lapsi virkosi. Palasi kuolleista.
Lääkäri Mouna Esmaeilzadeh kertoi saaneensa kolmivuotiaana juuri oikeanlaista hoitoa.
Samalla tavalla pahasti kylmettyneitä hypotermiapotilaita nykyäänkin hoidetaan.
Ammattilaisten toimesta tietokoneen ohjauksessa.
Mounan pelastivat luku-ja kirjoitustaidottomat.
Kylmä vesi ja  sinkitty amme.
Ammattimaisesti ja rutiinilla.
Pakolaisperhe ei päässyt  Ranskan vaan  joutui Ruotsiin.
Mounan kotikaupungiksi tuli Tukholma.
Hän kävi  musiikkilukion, suoritti filosofian maisterin tutkinnon.
Valmistui lääkäriksi.
Väitteli aivoista.
Mouna on nyt  39-vuotias optimisti.
Mouna uskoo tieteeseen ja demokratiaan.
Tieteeseen, joka on kaikkien käsitettävissä.

Neloskanavalla doktor Mouna tulee kylään
Hän  antaa toivoa ja tarjoaa faktoja maailmanlopun sijaan.
Vastaa kysymyksiin, auttaa tuskassa
Mielenkiintoisesti.
Syyllistämättä
Mouna lohduttaa kehityksen  nimeen.
On ihmisten tukena.
Silloin kun vastassa ovat luulot ja olettamukset
Valeuutiset ja ilkeydet.
Iva ja pilkka.
Tai pessimismi ja toivottomuus.
Olen jo kotona , mutta yhä junassa ja  Mounassa.
Voisin siteerata häntä  muutaman aanelosen verran.
Riittäköön nämä
"Jos minulla ja sinulla on eri näkökohdat, ja sinä pystyt aukottomasti esittämään tieteelliset faktat jotka kumoavat totena pitämäni, pysyn entistä tiukemmin kannassani "
Mouna Esmaielzadeh

" Tiede on kaikkein seksikkäintä mitä on olemassa "
 Mouna Esmaielzadeh

" Intohimo on huumeenomainen virtaus aivoissa, kuin rakkaus joka vetää meitä vastuttamattomasti tiettyyn suuntaan"
Mouna Esmaielzadeh

↧

Ruokakotivara

November 14, 2019, 12:22 pm
$
0
0
Ruokakotivara  on  Tsajujen Sadun  ja Jovelan  Johannan ideoima  blogien yhteiskirjoitus.

Ihminen selviää kolme minuuttia ilman happea , kolme päivää ilman  vettä ja kolme viikkoa ilman ruokaa. Amerikkalaisten  tuomiopäivän odottajien, ultravarautujien touhun taustalla on ylläoleva fakta.   Ei ole tullut kolmosia mietittyä, mutta ehkä ne ovat jolllakin tavalla vaikuttamassa. Happea, vettä ja ruokaa me kaikki  tarvitsemme. Niitä on oltava saatavilla. Niiden saanti on turvattava.Olen mielenkiinnosta seurannut varautujien  touhuja ja verrannut  omiin omavaraisviritelmiini.Jenkeissä varaudutaan katastrofeihin, tuomiopäivään ja kaikkeen muuhun kauheaan.Minä en varaudu  kauheuksiin, en katatsrofeja  mieti. Mielenrauhani ei asian  vuoksi järky.
Varaudun pahan päivän varalle. Se on suomalainen perinteinen  tapa.
Elän pienellä omavaraistilalla Pohjois-Norjassa. Haluan tehdä työtäni  mahdollisimman luonnonmukaisesti ja  lisäksi  tuottaa  mahdollisimman suuren osan syömisistäni itse. Elämääni kuuluu että varastoin keräämiäni , kasvattamiani, pyydystämiäni tai vaihtamiani tuotteita. Elämäntapani on osa toimenkuvaani kalotttialueen  matkaoppaana

Varastoni kerrytän joko suolaamalla, kuivattamalla, suolakuivattamalla, savustamalla tai pakastamalla. Sekä hilloina ja mehuina.
Jos tulee pieni kriisi  tai hieman suurempi, sellainen että ruoan ja tavaroiden hankkiminen tilan ulkopuolelta on mahdotonta,  pystyn  (minä ja mahdolliset pari muuta samassa taloudessa ) selviämään  varastojeni  ansiosta vähintään kuukauden, myös  ilman sähköä  ja  ilman nykyteknologiaa. Talvellakin.
Se taustana meidän tilallla on varmuusvarastot.

Kellari talon alla
Kellarissa perunoita ja juureksia vuoden kulutukseen. Perunoita on niin paljon, että niillä käyn myös vaihtokauppaa. Kellarin varasto on hyvä, lämpötila sopiva perunalle. Porkkanalle liian lämmin, ne säilyvät kuitenkin kosteaan hiekkaan varastoituna.  Kellarissa meillä on myös suolasieniä ja  kastematoja muutama sata kappaletta  kolmessa isossa astiassa pilkkiretkiä varten.
Kuivatuotteet
Omat
Kuivatuotteina meillä on varastoituna sieniä eri lajeja. Suppiksia, herkkutatteja, punikkitatteja, kantarelleja sekä jauhoa ja suolaa näistä kaikista. Vaikka tulisi huono syksy  kuivasieniä on aina myös seuraavan vuoden käyttöön.
Kuivattuna on lisäksi  sipulia, valkosipulia ja punasipulia, yrttejä  ja jonkun verran marjoja, vaihdossa tulleita. Pihlajanmarjoja myös itse kuivattuna. Katajanmarjoja, mustikkajauhoa, mustaherukkajauhoa ja aroniajauhoa vaihdossa saatua.
Kaloista ulkovarastossa on kuivattua  ja suolakuivattua turskaa. Niitä molempia sen verran suuri määrä, että riittää vaihdettavaksi  ja myös  opastettaville ryhmilleni maistiaisiksi. Kuivaturskasta voin tarvittaessa tehdä lipeäkalaa, joka on  hyvä valuutta vaihtokaupassa.

Ostetut ja vaihdossa tulleet
Keittiön kaapeissa on jauhoja, ryynejä, muroja, riisiä ja makaronia usean kuukauden tarve. Samoin mausteita ja kahvia, teetä sekä suolaa  ja sokeria. Jauhoja on tullut paitsi ostamalla myös vaihtokaupalla, samoin ryynejä ja  hiutaleita tulaisina. Varsinkin tattaria. Kuivattua sipulia ja muutamia pakkauksia pähkinöitä löytyy myös. Erilaisia pussikeittoja on laatikollinen, lienee parikymmentä  yhteensä  Kuivatuotteita käytetään vanhimmasta päästä. Se vaatii taitoa. Emme halua  heittää pois mitään.

Hapantuotteet
Hapantuotteista varastoituna on ainoastaan kaupan hapankaalia. Mahdollisuudet villivihannesten ja sienten hapattamiseen olisivat erinomaiset. Raaka-aineesta ei olisi puute. Toinen vaihtoehto olisi  vaihtaa vaikkapa  perunaa ja kalaa hapantuotteisiin.
Säilykkeet
Kotivaramme sisältää just nyt tälla hetkellä kolme purkkia vaihdossa saatua  hirvenlihaa , lahjaksi saatua poronlihaa ja poronkihakeittoa kolme. Kymmenen pakkausta  sardiineja ja muutama makrillisäilyke. Ananasta on  viisi purkkia ja erilaisa papulajitelmia kymmenen pakkausta.
Olisi tärkeää oppia itse säilömääm tai viitseliäisyydestähän se on kiinni. Silloin voisi lasipurkkeihin säilöä kalaaa maustettuna ja savustettuna,  myös lihaakin, kurkkuja , tomaatteja ja valkosipulia.
Tuoretuotteet jääkaapissa ja kylmätilassa
Tuoretuotteita on  kasvislevitteitä ja  proteiineja ja juustoja parin viikon tarve. Samoin oikeaa juustoa vuohenjuustoa ja  ruskeaa vuohenjuustoa sekä  kaupan hilloa. Kauramaitoa ja kaurakermaa sekä kefiiriä viikoksi. Soijaa , sinappia ja ketsuppia, majoneesia  sekä mätitahnaa. Hyvin pitkään säilyvää merilevätahnaa tuubeissa on varmaan puolen vuoden tarve samoin . Kotona tehtyä sienisoijaa on muutama desi samoin kuin mahlasiirappia desi. Wasabia ja piparjuuritahnaa.

Juomat
Vettä riittää. Mehuja on muutaman päivän tarve jos vaan on kaupasta ostettu. Kombuchaa tule jokunen  litra viikossa. Teen aika usein Louhisaaren juomaa ja raparperistä koko kasvukauden ajan myös.  Alkoholia on muutama pullo ja kaljaa joitain tölkkejä tai pulloja. Joskus limsaa kuten nyt cokista 1,5 litraa.
Pakastin
Pakastimen sisältö on  kalaa, marjoja, sieniä, mehua ja hirven, poron, vuohen  ja lampaan lihaa sekä vihanneksia  ja mahlaa. Liha käsittää paljon keittoluita, putkiluita ja keittolihoja, myös kieliä elimiä ja kuivattua lammasta. Kala on filettä, kokonaisia kaloja, puolikuivattua turskaa, mätiä, savustettua kalaaa ja  savustettuja kalojen päitä. Perunarieskoja on runsaasti, niitä tein  kakkosluokan perunoista jotta sain myös liikoja jauhoja vähennettyä.
Jos pitkä  sähkökatkos  tulee (lämpimänä vuodenaikana asialla kiire ) sokeria ja suolaa on riittävästi pakastimen sisällön säilömiseen. Ja tulipaikka ulkona  ja takka mökissä hillojen keittämiseen.
Lopputulema 
Tässä pieni raapaisu kotivaraamme. Suurin kotivaramme lienee taito itse tehdä ruoat saatavilla olevista raaka-aineista improvisoiden. Taito leipoa leivät . Taito hallita perinteiset nykyteknologiasta riippuumattomat säilöntämenetelmät  Ja taito hankkia niihin raaka-aineet .  Vielä kun mainitsen verkostoitumisen vaihtokauppakin sujuu. Touko-lokakuu  ajanjakso on helppo kun niin  paljon saa suoraan luonnosta tai puutarhasta. Kotivaran perusta on silloin siellä.
Tässä yhteispostauksen muut kotivarablogit.

Tsajut https://tsajut.fi/kotivara-perheen-arkea-helpottamassa/

Jovela eli omavarainen.fi https://www.omavarainen.fi/l/kotivara/

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/.../puutarhurin...

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/.../kotivara...

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/.../kotivara-ja...

Saaran lautasella https://saaranlautasella.blogspot.com/.../katastrofi-tai...

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/.../maalla-parjaa.html

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/elaman-pitaa-sujua.html

Trio Miumau ja herra Nilsson https://triomiumau.blogspot.com/.../hashtag-72-tuntia.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/.../selviaisitko-72h-ilman...

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2019/11/kotivara.html

Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=934

Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=933

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/.../kotivara...

Helecleaner https://helecleaner.com/kotivara-kodinhoidossa/

Ihme ituhippi http://ihmeituhippi.com/kotivara

Vauhtihirmun elämää https://blogit.terve.fi/vauhtihir.../allergiaperhe-kotivara/

Ihana maatuska https://www.ihanamaatuska.fi/.../lapsiperheen-kotivara..
.
It's so mysigt https://www.somysigt.com/.../kotivara-poikkeustilanteessa

Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=2956

Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/.../kesarannan...

Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/.../kotivarasta-ja-sen...

Kalastaja kuivalla maalla https://morgenstjerna.blogspot.com/.../11/ruokakotivara.html

Vanha rouva Tuomela https://vanharouvatuomela.blogspot.com/.../kotivara-keha...
-lauri-
↧
↧

Metsäkanoja

February 22, 2020, 12:02 pm
$
0
0
Metsäkanat ovat kanalintuja eli kanoja, jotka elävät metsissä, soilla tai tuntureilla.
Suurin metsäkanoista isometsäkana, entiseltä nimeltään  metso, viihtyy vanhoissa metsissä. Sukupuolten välinen kokoero on huomattava. Koirasisometsäkana eli homenokka (ukkometso ) voi painaa yli neljä kiloa ja  on väritykseltään tumma, lähes musta, vanhemmiten metallinhohtoinen. Sen siipipankot ovat ruskeat. Naarasisometsäkana eli punaruskea metsäkana (koppelo ) on paljon pienempi, noin kaksikiloinen ja väritykseltää kirjavan punaisen ruskea.
Mustametsäkana eli lyyrametsäkana, entiseltä nimeltään teeri, on joustavampi elinpiirinsä suhteen. Se hyväksyy helpommin myös talousmetsät asuinpaikakseen. Kiiltävän mustalla lyyrametsäkanakoiraalla (ukkoteerellä)  on pulputtava soidinääni ja hieno lyyrapyrstö. Naaras eli ruskea metsäkana on ruskean kirjava. Sukupuolten välinen  kokoero ei ole niin suuri kuin isometsäkanalla. Koirasmustametsäkana voi painaa kilosta aina puoleentoista kiloon saakka, ruskea metsäkana  on noin kilon painoinen.
Pajukkometsäkana eli laaksometsäkana eli jänisjalkainen eli ruosteenruskea metsäkana, entinen riekko, on  naarasmustametsäkanaa eli ruskeametsäkanaa  hieman pienempi. Sukupuolet ovat samankokoisia. Pajukkometsäkana elää soilla, tunturikoivikoissa ja vähäisessä määrin saarissa. Laaksometsäkanan väritys on talvella valkea ja kesällä ruosteenruskean kirjava. Jänisjalkaisen  jalkaan kasvaa talveksi tuuhea karva , jonka ansiosta se kykenee liikkumaan ja juoksemaan hangen pinnalla uppoamatta. Ruosteenruskea metsäkana on äänekäs ja saattaa säikäyttää ääntelyllään  retkeilijän tämän  edestä lentoon lähtiessään. 
Tunturimetsäkana eli kivikkometsäkana eli mykkä jänisjalkainen eli ruskeanharmaa metsäkana, entiseltä nimeltään kiiruna, elää puurajan yläpuolella karuissa olosuhteissa. Se  laskeutuu vain  harvoin metsiin ja pusikoihin. Tunturimetsäkana  on hieman jänisjalkaista pienempi eikä sen jalka ole talvella  niin karvainen kuin jänisjalkaisella. Kivikkometsäkana on uskollinen  tunturilleen ja vain harvoin vaeltaa muualle. Mykkä jänisjalkainen  on kolmannen nimensä mukaisesti lähes mykkä. Ruskeanharmaan  metsäkanan molemmat sukupuolet ovat samanvärisiä. Talvella valkeita.

Pähkinämetsäkana eli lepikkometsäna eli harmaa metsäkana eli viheltävä metsäkana , entiseltä nimeltään pyy, elää kuusikoissa joiden lähistöllä kasvaa leppiä, pajuja  tai  muita lehtipuita. Euroopassa  pähkinämetsäkanan suosiossa ovat  hasselipähkinälehdot. Lepikkometsäkana on pienin metsäkanoista ja painaa   puolesta kilosta  seitsemäansataan grammaan. Harmaan metsäkanan molemmat sukupuolet ovat harmaan kirjavia , rinnassa on ruosteenruskeaa sävyä. Viheltävä metsäkana on  tunnettu viheltävästä kutsuäänestään. Metsastäjät käyttävät lepikkometsäkanan  uteliaisuutta hyväkseen pillittämällä  linnun ampumaetäisyydelle.
-lauri- 




↧

Rautukartan kiven valtias

March 18, 2020, 3:51 pm
$
0
0
Kartallani on valkoisia läiskiä.
Ei paljon, mutta kuitenkin.
Alueita, matalampia ja korkeammalla sijaitsevia.
Kivikoita  ja somerikkoja, pohjaheinän peittämiä.
Heinän jota piisami söisi. Kutumade  katkoisi.
Jos niitä täällä olisi.
Karttani on talven minulle kahtena vuosikymmenenä tekemä.
Pakkasten jäällä päällystämä. Selkeänä näkyvä.
Viikon tai kaksi. Joskus vain ensimmäisen  kerran.
Sohjon ja lumen sotkuun saakka.

Kun talvi saapuu ja jäät tulevat.
Eikä lunta sada päälle.
Vaan  pakkanen jatkuu ja  vahvistaa veden kuoren.
Alkaa kartoitus.
Se on puolitoista metriä alas.
Rantamatalassa vähemmän.
Kuitenkin pohjaan saakka
Syvälle en mene.
Siellä en  ongi.
Kuljen  rannan tuntumassa.
Tuttuja kiviä, hietikoita ja järviheinikoita .
Muistan  vedenalaisen.
Piirteet ovat  samat
Muistan menneen .
Kartta mielessä  palaan onkimaan.
Vuoret näyttävät paikan.
Ovat linjassa toistensa kanssa.
Oletan.
Lumipeitto ja harmaa jää muuttaa kaiken tuntemattomaksi.
Potkin lumet, kairaan reiän.
Toistakymmentä senttiä rautajäätä.
Kaivan repusta reikäkauhan ja siirrän sohjot.
Menen makuulle, otan hyvän asennon

Kaamosaikaan kestää, että silmä tottuu.
Kun alan nähdä huomaan kiven.
Lasken pilkin sen kupeeseen.
Tässä  se on aiemminkin, tuolta takaa tullut.
Kolmipiikit näykkivät toukkaa.

Vaihdan pilkin isoon punaiseen.
Sillä olen ennenkin saanut, useita samasta reiästä.
Ärsytän kiven valtiasta
Laiskaa ja kylläistä.
hitaasti liukuvaa.
Vaikka vatsansa on täynnä.
Olonsa  raukea. Kynnys ylittyy.
Siihen saakka , ei lähemmäksi.
Tunkeilija saa kyytiä ja  valtias syötin.

Riisun rukkaset.
Otan puukon tupesta.
Tainnutan  ja  viillän kurkun auki
Veri värjää lumen.
Elämä jättää valtiaan.
Henki kaikkoaa.

Jos tulisi muutama lisää  pistäisin  savustuslaatikon tulille
                               -lauri-



↧

Viimeinen aamupala Thon hotellissa

April 17, 2020, 11:00 pm
$
0
0

Jenkeissä varaudutaan katastrofeihin, tuomiopäivään ja kaikkeen muuhun kauheaan. Minä en varaudu kauheuksiin, en katastrofeja mieti. Mieleni ei asian vuoksi järky. Lauri 12.11.2019

Ylläolevan kirjoitin omavaraisbloggaajien Kotivara yhteispostaukseen viime vuoden marraskuun kahdestoista päivä. Viisi kuukautta on kulunut ja jos nyt ei ihan katastrofi niin ainakin paha päivä on tullut. Sellaiseen olen varautunut.

Tässä jatkoa marraskuun yhteispostaukseen. Kotivara 2.

Tammikuussa korona, covid-19, oli jo tiedossani, mutta hyvin kaukana. Kiinassa.
Helmikuussa tiesimme sen olevan tulossa kylään pidemmäksi aikaa.
Maaliskuun kahdestoista, tasan viisi viikkoa sitten, palautin ilmoitukseni kaksoiskansalaisuudesta Svolværin poliisiasemalla. Korona varotoimet olivat täydessä käynnissä. Minulla oli kertakäyttöhanskat kädessä kun annoin tarvittavat dokumentit virkailijalle. Seuraavana päivänä poliisilaitos pistettiin kiinni.
Aiemmin aamulla nautin Norjan parhaaksi mainostetun aamupalan Thon hotellissa. Tulevan kansalaisuuteni kunniaksi. Käytin lähes puolet omavaraistalouteni kuukauden ruokamenoista yhteen ainoaan ateriaan.
Yhteen parhaista mitä ikinä olen syönyt.
Kolmatta tuntia siinä meni.
Ravintolasalissa oli outo tunnelma. Se oli autio ja tyhjä.
Seisova pöytä yhtä runsas kuin aina aemminkin. Lofoottien paikallisia herkkuja. Luomua. lammasta, juustoja, yrttejä hilloja, kalaa ja sellaista.
Sain itselleni kaikki ihanat blinit erilaisilla herkuilla päällystettyinä.
Venäläinen pianisti soitti ammattimaisesti ja tunteella, kuten heillä on tapana. Kuulijoina henkilökunta, minä ja kolme muuta.
Se oli viimeinen ateria.
Viimeinen aamupala muualla kuin kotona.
Seuraavaan mennee vuosia.

Pääministeri Erna pisti iltapäivällä koko Norjan kiinni.
Minä pistin pian sen jälkeen itseni vapaaehtoiseen karanteniin.
Kukaan ei tulisi talooni.
Kukaan ei tulisi autooni. '
Kaupoissa en kävisi.
Kukaan ei tulisi viittä metriä lähemmäksi minua.
Kaikkein välttämättömimmät asiat saisi hoitaa poikani. Hän saisi luvan käydä kylässä. tai tulla autoon. Tiukkojen turvatoimien jälkeen.
Hän leipoisi minulle.
En ottaisi riskiä.
Haurastuneet sydämeni, munuaiseni ja keuhkoni eivät kestäisi virusta.
Tukehtuminen putki suussa vatsallaan olisi tuskallinen tapa kuolla.
Omavaraisunelmani jäisi kesken.

Tammikuussa olin huolimattomuuttani antanut pienen tulehduksen edetä kohtalokkaaksi. Seurauksena kolmen päivän antibioottikuuri sairaalassa suoneen tiputettuna.
Enää en hengelläni leikkisi.

KOTIVARANI TOIMIVUUS TOSITILANTEESSA

Kotivarani sisältö näkyy marraskuun postauksesta Ruokakotivara

Jos tulee pieni  kriisi tai hieman suurempi, sellainen että ruoan  ja tavaroiden hankkiminen tilan ulkopuolelta on  mahdotonta, pystyn minä ja taloudessani mahdollisesti olevat pari muuta selviämään varastojeni ansiosta yli kuukauden. Myös ilman sähköa ja nykyteknologiaa, talvellakin. Lauri 12.11.2019

Viisi viikkoa on mennyt. Olen omaan varautumiseeni  ja kotivaraani erittäin tyytyväinen. Vuosien  harjoittelu ja omavaraisen elämän opettelu näkyy nyt,  tositilanteessa.  Minulla oli kotona lähes kaikkea tarvittavaa koronakaranteenini alkaessa. Arkeni ei siltä osin suuresti  muuttunut. 
Jos ei oteta huomioon lähes kaiken sosiaalisen elämän siirtymistä nettiin, kaikkien töiden loppumista  pitkäksi aikaa sekä ansioiden dramaattista tippumista.

Olisi tärkeää oppia  itse säilömään, tai viitseliäisyydestähän se on kiinni. Silloin voisi lasipurkkeihin säilöä kalaa maustettuna ja savustettuna, lihaakin sekä kurkkuja , tomaatteja ja valkosipuleita.  Lauri 12.11.2019
Kotivarani oli lähes riittävä , mutta parannettavaakin löytyi. 
Minulla ei ollut itsetehtyjä säilykkeitä kuten marraskuussa kirjoitin.  Siksi opettelin  lihan ja kalan säilömisen umpioimalla. Kun kerran  aikaa  on  ja minulla on mahdollisuus pilkkiä järvillä.  Saalista tulee reilusti jolloin umpiominen on loistava ratkaisu. Nyt jääkapissani on aamupalaomegat savuraudun muodossa koko kesäksi . Toistakymmentä kiloa. Ja umpioitua lampaanlihaa lukuisiin aterioihin.  Omat säilykkeet pienissä lasipurkeissa ovat myös erinomainen eväs kesän vaelluksia ajatellen.
Koska ansiot tippuivat rahasta on tiukkaa. Siksi on mietittävä mahdollisia uusia tulonlähteitä. Pelkkä pieni kuntoutusraha  ja  omavarainen elämä eivät yksin riitä. Olenkin myynyt ja vaihtanut  onkimiani rautuja sekä tuoreita, että savustettuja. Niillä olen saanut kustannettua sen vähäisen minkä kaupasta joutuu hankkimaan ja polttoaineen autooni.
Kesällä tulee lisäksi  puutarhan satoa sekä metsästä poimittua, sieniä ja marjoja  myös myyntiin saakka. Maakuntaamme on sopivasti perustetu Reko ryhmä .
Laskin , että ruokamenoni  kauppaan ovat olleet  kuukaudessa noin 70 euroa. käsittäen munia, juustoa, hedelmiä, margariinia, voita,  tomaattia ja kurkkua sekä keksejä.
Koska olen käyttänyt kuivamuonavarastojani on hankittava sinnekin sitä mukaa täydennystä. Lihaa on vielä  pakasteessa pitkälle loppukesään  ja kun se loppuu siirryn entistä enemmän kalaan . Teurastuskauteen saakka. Sillloin saa luita ja  muuta halvalla. Ja hirvenlihaa sekä lammasta vaihtamalla.

Tärkeää on valmistautua ja tehdä suunnitelmia  kesän puutarhaviljelyyn. Olen muuttanut kaikki kamarit, mukaanlukien oman makuuhuoneeni taimikasvatuspaikoiksi. Kaaleja, punajuuria ja kurpitsoita sekä kurkkuja  kasvatan  avomaalle istutettavaksi.  Chilejä ja tomaatteja talvipuutarhaviljelyyn. Chilin taimia riittää reilusti vaihtoon ja myyntiin.
Porkkanaa , sipulia, lanttua, naurista ja  punajuurta aion kasvattaa  huomattavasti viime vuosia suuremmalla alalla. Vaikka olen yksin, selviän niiden hoidosta. Työt eivät vaivaa. Niin ,että minulla on tuotteita myös myyntiin. Myynti ja vaihto onnistuu hyvin  ilman henkilökohtaisia   kohtaamisia, tilisiirroilla ja tavaran  toimituksilla.

Korona ei ole suuremmin muuttanut arkeani. Ihmiskontaktit ovat poissa nettiä ja  poikaani lukuunottamatta. Lisäksi tulen asumaan yksin kun aiemmin tilalla  on aina ollut  vaihteleva määrä muita asukkeja.

Kevään, kesän ja syksyn aikana pysyttelen tiukasti tilalla ja  läheisillä järvillä sekä metsissä. Elämäni on suurelta osin ruoanhankintaa, sen jalostamista ja kaikkia niitä rutiineja jotka asiaan liittyvät.

Yhteys ulkomaailmaan sosiaalisen media kautta maisemakonttorissa ollessa tulee jatkossakin olemaan henkireikäni ja  tärkeä osa elämääni. Kokemuksien vaihto ja  yhteisöllisyys  tulee sen kautta.

Koska tuloni  joka tapauksessa tipahtavat dramaattisesti , menojen on seurattava kehitystä. 
Omavaraisuus, nykyistä vielä suurempi  ja nykyistäkin pienempi kulutus on ainoa vaihtoehto.  Näyttää todennäköiseltä, että ei tästä mitään lyhyttä ja ohimenevää tullut.
Vaan  niin sanottu uusi normaali.
Suurin kotivarani lienee taito tehdä itse ruoat ja säilykkeet  saatavilla olevista raaka-aineista improvisoiden. Taito leipoa leivät. Taito  hallita nykyteknologiasta riipumattomat säilöntämenetelmät. Ja taito hankkia niihin raaka-aineet. Lauri 12.11.2019
Me muutumme tai meidän on pakko muuttua elämyksiä himoavista  kuluttajista piirun verran tavallisempaan ja  vaatimattomampaan, siis  arkielämään tyytyviksi. Se näkyy selvästi  koronarajoitusten paineissa. 
Myös rakastamassani   kalastuksessa, missä suomalaiset kollegani lähilammilla ja järvillä, katiskoilla, merroilla, verkoillla ja  rysillä  pyytävät  kalastajat  sekä pilkkijät, heittokalastajat   ja mato-onkijat ovat suuria sankareitani. 
Itselle ja lähimmäisille  ympäri vuoden omilla kotinurkillaan särvintä tuottava arkipäiväinen  touhu nousee unohdetusta ja ylenkatsotusta arvostetuksi  ja kestäväksi, omavaraiseksi  ja sosiaaliseksi   ilmastovaihtoehdoksi. Ihan yhtä hyväksytyksi ja  samaan kategoriaan eksootttisten ja huimien eri puolilla maata ja maapalloa  suuntautuvien  kalastusseikkailujen kanssa.    
                                                   -lauri- 

Omavaraisen koronakaranteenilaisen kalapullat:

Ainekset :
400  grammaa ruodotonta kalafilettä. Jos koko kala, fileoi se ja käytä muu osa liemeen.
1 rkl perunajauhoja
200 grammaa kalanperkausroippeita, mukana voi olla myös heman savukalan roippeita.
1 kanamuna (ei välttämätön )
1 dl kaloista keitettyä lientä. 
muskottia, suolaa , valkopippuria. jotain vihreää (tilli, persilja , basilika )

Valmistus :
1. Keitä reilut kaksi desilitraa lientä kalanroippeista, siilaa, anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi
2. Ota kalafile lämpiämään .
3 Laita paloiteltu kalafile kulhoon, lisää perunajauho, (kananmuna ) ja  mausteet ja hieman lientä.
4. Muussaa sauvasekoittemella samalla loput kalaliemet  vähän kerrassaan lisäten.
5.Lopuksi sekoita kapustalla vihreää silppua taikinaan.
6. Paista pannulla oliiviöljyvoiseoksessa tai jommassa kummassa.
Tärkeää, että kaikki ainekset ovat samanlämpöisiä
Jos et käytä kananmunaa, pullissa on kalan osuus noin 80%, kuiva-aineesta yli 90.



Tässä linkit muihin omavaraisryhmäläisten kotivara2 blogeihin

Tsajut https://tsajut.fi/ajatuksia-kotivarasta/
Trio Miumau ja herra Nilsson https://triomiumau.blogspot.com/2020/04/hashtag-72-tuntia-jatkot.html
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/04/kotivara-nyt.html
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/04/kotivara-2.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/04/puutoslista.html
korkeala https://www.korkeala.fi/kotivara-kaytannossa/
Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2020/04/korona-ja-kotivara.html
Helecleaner https://helecleaner.com/miten-hoidamme-kotiamme-poikkeusolosuhteissa-2/


  
↧
Viewing all 80 articles
Browse latest View live
Search