Ambra

Tänään iski ambra- kuume.
Siihen ei muuta tarvittu kuin  ystävieni, hollantilaisen Tromssassa asuvan graafikon ja  ambra-asiantuntijan sekä valastutkijamiehensä  vierailu.
Olimme kartoittamassa rantautunutta  mätänemisvaiheessaan pitkälle edistynyttä kaskelottia. Kuvaamassa ja kokoa arvioimassa, mutta myös luita etsimässä.
Tänään ei ollut ensimmäinen kerta, eikä taatusti viimeinen.
Tänään kuulin, että kaskelotti alkaa muodostamaan ambraa kun saaliskalan, jättiläismustekalan, papukaijan nokan kaltainen  hammas rikkoo vatsalaukun sisäpintaa. Ambra suojaa haavaumaa ja ehkäisee tulehdukset . Ambra on laastari.  Normaalisti kaskelotti ulostaa vatsassaan muodostuneen ambran pois. Suurimmalta osalta valaista tämä onnistuu. Yksi sadasta kaskelotista  jättää ambramöykyt vatsaansa.
Nämä kimpaleet ovat kultakimpaleita, Niiden arvo on mittaamaton tai mitattavissa mutta hyvin suuri. Mätänevä valas saattaa piilotella miljoonan euron arvoista lastia.

Hollantilaisen museon intendentti avasi kerran rantautuneen kaskelotin vatsan. Sieltä löytyi useita  ambrakimpaleita. Niiden myynnillä museo netttosi miljoona euroa. Rahoilla tehtiin siipirakennus. Valasosasto, minne myös ambravalaan luut sijoitettiin.
Muutama vuosi sitten Hollannin , Saksan  ja Englannin  rannikolle  rantautuneet  parikymmentä kaskelottia tutkittin, kuolinsyitä selvitettiin ja vatsat avattin. Ambraa ei löytynyt.
Mahdollisuus siihen, että meidän kaskelottimme olisi ambrakaskelotti on hyvin pieni.
Mutta entäpä jos sittenkin. Ruho mätänee eikä vatsaa ole  vielä aukaistu.  Valas on tukevasti kivien välissä eikä se siitä kovallakaan myrskyllä eikä edes poikkeuksellisen korkean nousuveden aikana minnekään lähde.

Tiedän tarkkaan miltä kullankaivajista tuntui.
             -lauri-
Kuvat: Sini Kautto ja Hanna Mensonen